Mitä syötäisiin?

Iltapalainspiraatio, sitä etsitään joka ilta, onhan iltapala nyt ehkä päivän aterioista nautinnollisin, vai mitä olet mieltä?

Yleensä lautaselle päätyy voileivät erinäisillä vaihtuvilla täytteillä, mutta toisinaan se inspiraatio iskee ja tuo nenän eteen jotain ihan muuta, niin kuin tänään. 

 
banaani-päärynäpaistos

1 banaani

1 päärynä

n. 1 rkl juoksevaa margariinia

1 dl ruishiutaleita

2 tl kanelia

(siirappia)

Uuniin 200 asteeseen 15-20 minuuttia hieman jäähdytystä ja eikun maustamattoman jogurtin sekaan.

 

Helppo ja nopea iltapalaherkku on valmis! Ja sopisi muuten aamiaisellekin (tai ihan vaan makean nälkään) 😉

 

E

Muffinimania – Uramutsi jäi kiinni itseteosta

En ole varma kummasta olisi syytä olla enemmän huolissaan: vyötärön ympäryksestä vaiko mielenterveydestä. Äiti, joka on tähän mennessä tehnyt vain sorsantappovälineeksi soveltuvia sämpylöitä, on jo toistamiseen tavattu jauhoinensa ja kauhoinensa sulattelemasta suklaata hellan äärestä. 

Selainhistorian viimeisin tieto: yleiskoneet.

Viimeisin kuulohavainto: Voisin vaikka äitienpäivälahjaksi haluta sellaisen leivontamasiinan.

Muffinit, teissä on jotain hämärää!

Vai onko se dietti, joka on koitumassa kohtalokseni?

sitruunamuffini-vadelmasydämellä, sokerikuorrutteella ja valkosuklaakreemillä,

tuletko muffinikseni?

 

Taivaallista. Ja niin hauskaa!

 

ja niitä on vielä jääkaapissa.

E

 

viikon takaiset suklaaherkut täällä

 

Suklaamuffinit valkosuklaa kuorrutteella

Toisinaan tapahtuu ihmeitä, viime aikoina niitä on tapahtunut keskivertoa useammin. Ihmeet saavat aikaiseksi sämpylöitä, juustokakkuja tai muffineita. Että nyt on sitten tämäkin päivä nähty 😉

 

Suklaamuffini valkosuklaa kuorrutteella

 

100g tummaa suklaata

100g margariinia

2 kananmunaa

2,5 dl sokeria

3,5 dl venhäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

150 g mascarpone juustoa

 

Sulata voi kattilla ja lisä siihen paloiteltu suklaa. Nosta kattila liedeltä ja sekoita kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivta ainaat ja sekoita ne vaahtoon vuorotellen suklaaseoksen ja mascarponen kanssa.

Jaa seos muffinivuokiin, täytä 2/3 vuoasta. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.

 

Kuorrute

100g valkosuklaata

100g voita

220g tomusokeria

1tl vaniljasokeria

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Pehmennä voi mikrossa ja sekoita tomusokeri siihen, vatkaa vaahdoksi. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja valkosuklaa. Pursota tai levitä veitsellä jäähtyneiden muffinien pääle.

Varo sokeriövereitä 😉

 

ihanaa ystävänpäivää ihanat! <3

 

E

 

muffinien alkuperäine ohje löytyy täältä

Vaaleanpunainen pantteri

Ei ole kamalan kauan aikaa siitä, kun lapsen vahtimatta jättäminen tarkoitti lehtien repimistä, tavaroiden alasvetoa tasoilta, seiniin piirtelyä ja muuten vain yleistä kaaosta. Toki se saattaa edelleenkin tarkoittaa sitä, mutta nykyään se saattaa tarkoittaa myös tätä:

 

Mä halusi toniittia!

 

Tässä sitä nyt sitten odotellaan sen parin sentin täyttymistä, että napero yltää jääkaapin ovenkahvaan, sillä nyt jo kaapin auettessa on välissä välittömästi yksi vaaleanpunainen salama keräämässä syliinsä banaanit, kurkut, omenat ja mandariinit! 

Ehkä olen askeleen edellä ja suuntaan IKEAan lapsilukko-ostoksille 😉 (vink vink, ehdottomasti parhaat ja monikäyttöisimmät lapsilukot löytyvät sieltä!)

 

E

Vihreä välipalavinkki!

Toisinaan käy niin, että jääkaapissa ei kerta kaikkiaan ole mitään. Ei juustoa, ei kinkkua ja paahtoleipää on saatava!

Niinpä leivän päälle päätyi läjä kurkkua ja avokadoa, sekä yrttisuolaa ja mä vannon: miljoona kertaa parempaa kuin juustoleipä! Nam!

Ja hei, eikös tää ole niinkuin terveellistäkin? 

 

enjoy,

E

 

Arkiruokaviikko – kiitos resepteistä!

Arkiruokapostauksesta  muodostui oikea hitti ja sain uskomattoman määrän hyviä reseptejä ja ideoita. Naapuritontilla Natakin innostui ja kolmas arkiresepti pääsisikin kommenttiboksin sijaan paraatipaikalle ihan omaan postaukseensa. Kannattaa käydä kurkkaamassa graavilohipastan ohje täältä.  Ihan hetkeen ei sitten tarvitsekaan vaivata harmaita aivosoluja yrittämällä itse keksiä vaihtelua ruokalistaan.

Kiitos arjenapureille! <3

Lupasin, että lautaselle päätyneistä ruuista kasataan oman postauksensa, mutta tätä lupausta tehdessä en voinut aavistaa, että reseptejä ilmestyisi kuukauden tarpeisiin, joten postauksen sijaan saadaan postaussarja. Jos siis ruokalistasuunnittelussa on inspiraatiohukassa, löytyy alta arkiruokaviikko; ruokaa jokaiselle päivälle!

 

1. Teryakikana ja nuudelit

valmistusaika 10-15 minuuttia

Tämän vinkin sain facebookin puolelle, ja helppoudellaan se sopi juuri maanantaisapuskaksi. Jos siis kokkailun sijasta sunnuntaina tekeekin mieli ihan vaan kölliä on tässä maanantain pelastaja 😉 

400g kanafilettä suikaloituna

kasviksia

(1dl) teryakikastiketta

munanuudeleita

Paista kanat ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kasvikset. Meillä mukaan päätyi vihreitä papuja pakasteena sekä sipulia ja kesäkurpitsaa). 

Lisää teryakikastike. Määrän voi sovitella itselle sopivaksi, meillä lorahti pannulle noin desilitra. Huomiona kastikkeen suolaisuus, lisätyn suolan kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Keitä nuudelit. Tähän täytyy antaa vinkkinä Reformin luomukasvisjauhe, josta saa nuudeleihinkin makua helposti!

Nauti, niin teki meilläkin koko perhe!

teryakikana ja nuudelit

Sitten olikin aika valmistaa ruokaa kahdelle seuraavalle päivälle. Ja CougarWomanin resepti sai minut heti innostumaan, joten vuorossa oli:

2. Purjovuoka

valmistus edellisenä päivänä

800 g perunoita
700 g purjoa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g naudan (vähärasvaista) jauhelihaa
100 g juustoraastetta
maitoa
125 ml crème fraiche (tai pieni purkki)
2 rkl sinappia
2 rkl valkoviinietikkaa
voita
currya
pippuria
suolaa

Kuori ja keitä perunat. Tee muusi maidon ja voin avulla. Mausta suolalla.
Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Paista jauheliha melkein kypsäksi yhdessä sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisää curry, pippuri ja suola (maun mukaan). Lisää renkaiksi pilkottu purjo ja sekoita. Lisää valkoviinietikka ja jatka kypsentämistä kunnes purjo on pehmeä (al dente).

Sekoita crème fraiche ja sinappi keskenään. Lisää seos purjo-jauhelihaseokseen.

Kaada purjo-jauhelihaseos voideltuun uunivuokaan. Sirottele n. 1/3 juustoraasteesta seoksen päälle. Kaada perunamuusi näitten päälle, tasoita kauhalla tai veitsellä päältä tasaiseksi. Lisää loput juustoraasteet.

Laita seos uuniin, n. 30 minuuttia 200 asteessa, kunnes päällys alkaa vähän ruskistua.  

Tämä oli aivan huikean hyvää! Ja kuten, epäilinkin upposi myös neiti S:lle kuin häkä. Purjovuoka oli myös hyvä lämmittää paistinpannulla seuraavana päivänä, jota suosimme mielellämme mikron sijaan.

purjovuoka

Näiden kahdenherkun jälkeen olikin sitten meidän ruokalistamme jo kiinteästi vallanneen jauhelihakeiton vuoro koskenlaskijalla ja paprikalla terästettynä. Kolmella ruokalajilla (kolmella ruuanlaittokerralla) pärjäsime hienosti koko viikon ja täytyy sanoa, että vaihtelu teki todella hyvää meille kaikille. Neitikin ruokaili hyvällä ruokahalulla koko viikon!

 

Oletko sinä testannut joitakin postauksesta löytyneitä reseptejä? Miten kävi?

 

Uusi viikko, uudet kujeet

E

Mansikka-Avocado pirtelö

Arkiruokapostauksen yhteydessä sain toiveen paljastaa muutaman meidän fruitie -resepteistä, tässä siis ensimmäinen! Kuten olen useita kertoja maininnut ovat pirtelöt vallanneet päivästämme vähintään yhden ruokailukerran, joinakin päivinä jopa kaksi, joten variaatioita löytyy useita. Arkiaamuisin pyöritellän useimmiten viherpirtelöitä, joita nauttii perheen aikuisväki, pikkuneidin aamupala-aika on päiväkodissa.

Välipaloilla pirtelöistä jää pois pinaatit ja salaatit, joilloin ne ovat koko perheen herkkua! Yksi suosikki yhdistelmistämme on tällä hetkellä mansikka-avocado, joka uppoaa ongelmitta myös perheen nuorimmaiselle.

 

mansikka-avocado pirtelö

(aikuiselle ja lapselle)

1/2 avocado

1,5 dl jäisiä mansikoita

1,5 dl omenamehua

1tl hunajaa

(2tl tyrnirouhetta)

vettä

Vettä voi laittaa sekaan, tai olla laittamatta, itselläni se riippuu käytettävästä mehusta. Kuvassa näkyvä omenatäysmehu on esimerkiksi on niin kirpeää, että hyvin onnistuu laimentaminen, joitakin muita mehuja käytettäessä (ja vain itselle valmistaessa käytän nesteenä pelkkää mehua). Vedellä on myös helppo säädellä paksuutta. Jos sattuu pitämään kirpeästä antaa tyrnirouhe mahtavan lisän pirtelölle ja sitä käytänkin usein aamuisin.

 

ihanaa viikonloppua kaikille!

E

 

Päivän tärkein ateria – they say

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuinka monesti olet kuullut tämän?

Itse olen kuullut sen lukemattomia kertoja ja silti olen saavuttanut lähes kolmenkymmenen vuoden iän lähes koskaan syömättä tätä ateriaa. Itse asiassa jossakin vaiheissa elämääni sen vastustaminen on saavuttanut jopa naurettavuuden korkeimman asteen: olen pahimmissa teiniangsteissa heitellyt äitini minulle aamulla mukaan tekemät voileivät naapurin katolle. Kyllä, joka aamu. Niin kauan kunnes yksi eväspusseista jäi ränniin roikkumaan ja perästä tullut äitini näki sen. Kyllä mua hävetti, mutta aamupalaa se ei saanut minua syömään.

lauantaiaamun aamisella smoothien avecina toimi jogurtti mustikoilla ja hunajalla

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että aamiainen taitaa sittenkin olla melko tärkeä juttu. (Ei varmasti tule monellekaan uutisena.) Kroonisesta väsymyksestä, istumatyöstä ja huonosta ruokarytmistä uupuneena, olen päätynyt etsimään ratkaisuja jatkuva nuhjaisuuden karkottamiseksi. Ja aamiaisen lisääminen aterialistalle on ollut yksi tavotteistani.

Viikonloppu aamut sujuvat helposti, koska aikaa on käytettävissä enemmän, mutta haastavaksi koinkin arkiaamut, jolloin unta on saatava niin pitkälle kuin mahdollista. Jos yöunet ovat olleet hyvät silloin kun unimäärä on ollut kuusi tuntia tuntuu se ylimääräiset 10 minuuttia sängyssä huomattavasti tärkeämmältä kuin aamiainen, jota ei koskaan ole syönyt.

Tällä viikolla löysin ratkaisun: smoothiet. Olen kuorinut ja paloitellut ne blenderin kannuun illalla valmiiksi ja lisännyt vain nesteet aamulla. Pari minuuttia ja meikkituokiolle mukaan otettava aamiainen on valmis. (Tämäkään ei varmasti tule useimmille yllätyksenä) Henkilökohtaisesti olen rakastunut vihersmoohtieihin ja ehdoton lempikomboni tällä hetkellä on omena, hunajameloni, babypinatti, lime, inkivääri ja omenamehu. Jokaikisen aamun olen tällä viikolla aloittanut 3 desillä smoothieta sen perinteisen jättikahvin sijaan. Kyllä äiti olisi nyt ylpeä (ja onkin, koska kerroin sille)!

Mites sitten tuo jaksaminen? Paljon paremmin. Olen aina ollut töissä tehokkaimmillani aamusta ja aamupäivästä, mutta ravittuna olen ollut pirteä! Ja oloni on ollut reipas flunssasta ja sen jälkimainingeista huolimatta. Nyt ymmärränkin paremmin. Univajeeseen ja elämäntahtiin en juurikaan voi vaikuttaa, mutta auttaa itseäni jaksamaan niiden pyörityksessä paremmin.

Sen liikunnan lisäämisen (josta noin kuukausi sitten kirjoitin tässä) lisäksi olenkin päättänyt laittaa ateriarytmini kuntoon, jos jo aamiainen saa tällaisen aikaiseksi niin mitä tapahtuu jos siirtyy kahden aterian (yes, I know, tuputan kyllä lapselleni ruokaa, mutta en itse ole kolmessakymmennessä vuodessa oppinut syömään) tahdista viiden aterian rytmiin?

 

oppia ikä kaikki,

M

 

Kun lapsi ei syö

Te, jotka olette seuranneet menoamme pidempään, tiedättekin, että otsikon mukainen tilanne on tässä perheessä ollut ongelmana läpi neidin elämän. Se ruoka ei vain maistu. Miinuskäyrillä on painon puolesta menty aina. Pituutta kyllä löytyy, sopivasti korostamaan alhaista painoa. Ruokalakoista on kuitenkin aina päästy yli keksimällä pöytään jokin uusi juttu:

imetys lopetettiin neidin ollessa reilu viisi kuukautta, koska ravintoa ei tullut tarpeeksi (panikoivan äidin mielestä) ja opeteltiin pakotettiin juomaan tuttipullosta

– lusikkalakon alkaessa 6kk vanhana, alettiin harjoittelemaan sormiruokailua

8kk iässä heivattiin lusikka, puurot aamu- ja iltapalasta ja siirryttiin syömään hedelmiä, jotta edes jotain maistuisi

– 9kk iässä elettiin nuudeleilla ja keitetyllä porkkanalla, koska mikään muu ei kelvannut

– 10kk iässä siirryttiin syömään koko perhe samoja ruokia ja huomattiin, että syömistä helpottaa se, että kaikki ruoka on selkeästi eroteltu lautaselle, mikään ei saanut olla sekaisin keskenään

– 11kk:n kohdalla opin hyväksymään sen tosiasian, että lapseni on huono syömään, enkä voi häntä pakottaa, ja olin tyytyväinen kun söi edes jotain

– 12kk vanhana meillä elettiin tomaateilla, koska kts. nuudelikohta

– 1,5 -vuotiaan neiti S:n lempiruoka on kanafile, täysjyväspaghetilla ja pestolla, paljon parmesania. Jos tätä on tarjolla, todennäköisesti jotain uppoaa

– 1v 9kk neiti? – Ei syö mitään, vaan vatsa täytetään maidolla

Olemme jo muutaman viikon olleet tilanteessa, jossa kaikki on EI ja POIS. Kuulen myös päiväkodista vaihtelevia ruokamenestyksiä; on päiviä jolloin hän on syönyt kohtuullisesti ja päiviä jolloin ei mitään. Lisäksi vesirokko, joka meillä sairastettiin hurjan rajuna sai päivän aikana juotavan maitomäärän nousemaan taivaisiin, nyt näyttääkin siltä, että meillä juodaan taas lohtumaitoa, jota pitää saada taas ennen nukahtamistakin(!). Viikon verran asiaa oli helppo sietää, se olisi vain taas ohimenevä vaihe, mutta kun viikot lisääntyivät ja lakko vain paheni (ja maito määrät nousivat) oli alettava keksimään taas ratkaisuja siihen, kuinka ruoka saataisiin uppoamaan.

Koska ruokapöydästä on näiden viikkojen aikana muodostunut taistelutanner ja ilmapiiri on ollut varsin tiukka ruoka-ajan lähestyessä, olemme kaikki olleet lopen uupuneita tilanteeseen. Myös päälle iskenyt uhma, antaa mukavan viimeistelyn koko perheen yhteisiin ruokahetkiin. Nyt kuitenkin luulen, että olen oikealla tiellä pattitilanteen purkamiseksi (olenhan?).

Lähestytään asiaa leikin kautta.

Neiti S on jo taitava puhuja ja hänen kanssaan keskusteleminen onnistuu, kunhan ilmapiiri on sopuisa. Näiden parin sairastelupäivän aikana olenkin yrittänyt panostaa siihen, että juttelemme syömisestä ja siitä, miten ”vauvakin” tarvitsee ruokaa, jotta jaksaa leikkiä ja Pupu, ei Pupukaan jaksa olla unirättinä, jos ei välillä saa ruokaa mahaansa.

Ensimmäisenä päivänä vauvakaan ei halunnut syödä (kiva). Toisena päivänä vauvalla oli kuitenkin jo kiljuva nälkä! Niinpä vauvalle pitikin antaa ruokaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta tämän jälkeen myös Neiti S:lle tuli yllättäen nälkä, ja lounasta syötiin enemmän kuin viikkoihin. Mitenköhän tämän saman tekniikan saisi hyödynnettyä siihen maidon lipittämiseen? Vauvakaan ei juo maitoa, vain vettä?

Seuraavana ahaa -elämyksenä olikin sitten tämä: kun lapsen ottaa mukaan valmistamaan ruokaa, on sitä paljon mukavampi syödä! Iltapalaksi meillä syödään pääasiallisesti muroja, ja kun ne saa itse kaataa kippoon ja maidon päälle, maistuvat ne paljon paremmille (tietysti). Ja sitten joskus syödään jotain ihan muuta:

eilinen iltapala koostui pizzan täytteistä valmistusvaiheessa eli kinkusta, herkkusienistä, tonnikalasta, juustosta ja pizzataikinasta. Päälle vielä äidin välipalakikkakolmonen eli marjasmoothiesta tehty mehujää, muumitikusta (kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin ruokkimisvietin valtaan joutunut äiti).

 

Tänään pöytäämme päätyy tacoja päivälliseksi, ihan noin testimielessä: vaikuttaako se, että saa itse pöydällä olevista vaihtoehdoista valita, mitä lautaselle ottaa?

 

 

Sitten se maito. Miten ihmeessä siitä päästään eroon??!

 

M, jolle kaikki vinkit ovat tervetulleita!

 

PS. Muistakaahan käydä osallistumassa Pilvi -tabletti arvontaan, huomenna on viimeinen päivä!

Parhaat yrttiruukut löytyvät astiakaapista

Basilika ja sitruunamelissa päätyivät isoihin Kartio -laseihin vain, koska se näytti hyvältä, mutta kun keittiönpöydän päätä koristavat yrtit kukoistivat vielä kuukauden kuluttua, jouduin toteamaan, että ne olivat myös ehdottomasti parhaat ”yrttiruukut”, joissa olen yrittänyt pitää vihreitä hengissä!

Sitruunamelissa ja basilika 3kk

Samaan kasvutulokseen olen päässyt posliinisen kaksi reikäisen altakasteluruukun kanssa, mutta sen ongelmana on tahtonut olla, että vettä tulee herkästi yli ja jäädessään huomaamatta, se pilaa pöydän pintaa (done that). Näiden kanssa ei sitäkään ongelmaa ole!

 

Jos kaapistasi siis sattuu löytymään Kartio -laseja liikaa (kuten meiltä) on tässä niille oiva sijoituskohde! 😉

 

ihanaa viikonloppua

M

 

PS. Rataskaruselli se vain pyörii ja pyörii, seuraavaksi menen 51:lle seisomaan tietulliksi.