Syksy saa – suunnittelemaan

Ulkona paahtaa vielä helle, mutta meidän elämämme on palannut arkiuomiinsa. Pirpana on takaisin päiväkotiarjessa, jonne suuntasi riemusta kirkuen ja vanhemmat palanneet työn äärelle.

Minulle syksyn saapuminen on tarkoittanut ”reality checkiä”. Missä mennään, mitä tehdään, missä halutaan olla ensi kesän kynnyksellä ja ennen kaikkea, miten sinne päästään?

Tänä vuonna se tarkoittaa opintojen ääreen palaamista. Rouva ”Luin kauppakorkean pääsykokeisiin viisi kertaa, mutta en koskaan mennyt paikalle” Perfektionisti, on vihdoin saanut kypsyteltyä ajatuksen siitä, että omalle ammattitaidolle ja pätevyydelle voisi vain haikailun ja harmittelun sijaan myös tehdä jotain. Toki vuosien työ on opettanut tekijäänsä, mutta minulle se ei riitä. Sen lisäksi on ajateltava eteenpäin ja autettava itseä saavuttamaan ne asiat elämässä, joista on haaveillut,  pikkutytöstä lähtien.

Itsetutkiskelu ei siis ole mennyt täysin hukkaan, vaan olen löytänyt (taas) ymmärryksen siitä, että tärkeintä on, että on itse tyytyväinen itseensä ja jos ei ole, tekee asialle jotain. Ei väliä vaikka epäonnistuisi, ylös voi aina nousta ja yrittää uudelleen.

 

 

Kasvukäyrillä, Nelson Mandela quotes

 

Olen siis ilmoittautunut avoimeen yliopistoon. Työssäkäyvän äidin onneksi useampi yliopisto tarjoaa opintoja myös verkko-opintoina, ei siis paikalle raahautumisen vaivaa (ja opiskelun voi hoitaa yöllä). Oma valintani, UEF (Itä-suomen yliopisto) tarjoaa avoimessa yliopistossaan kokonaisia Kauppatieteiden perus- ja aineopintokokonaisuuksia täysin verkko-opintoina ja siksi päädyinkin siihen. Rutinoituneelle etätyöntekijälle se on ehdottomasti vaivattomin vaihtoehto ja kun ihminen nyt sattuu olemaan kiinnostunut aiheesta, en ole huolissani siitä, että ”saakohan sitä aikaiseksi”. Päin vastoin, kepein askelin olen hakenut ensimmäiset kurssikirjat kirjatosta ja tehnyt itselleni aikataulun.

Tavoite 60 opintopistettä ja kokonaisuudessaan suoritettu Laskentatoimen aineopintokokonaisuus. Aikaa 2 vuotta (tai nopeammin).

Päässäni vain yksi ajatus I can and I will do this, this one is for me.

Kuva: täältä.

 

Pääsykoe pannukakku

Tulin.

Näin.

Voi…

Noh, voittamisesta ei vielä ole tietoa, mutta ainakin olen yrittänyt. Sehän on tärkeintä, eikö?

Kevein askelin! (l. tutisevin jaloin)

Pääsykoe on siis vihdoin takana päin (jippijaijee!) ja voin heittää tulosteniput nurkkaan. Ehkä nyt on myös toiveita yöunien paranemisesta, kun ei enää tarvitse murehtia lukemisen riittävyyttä ja sitä, että se kaikki aika on neidiltä pois. Paitsi jos oikeasti vielä pääsen sinne kouluun, mutta sehän on sitten sen ajan murhe.

Olen siis äitiyslomani aikana sisuuntunut päivittämään ammattikoulutasoisen tutkintoni ammattikorkeakoulutasolle. Ja kun satuin vielä löytämään aikuiskoulutuksen, joka toteuteaan lähes kokonaan verkko-opintoina, en enää voinut tehdä muuta kuin hakea. En ole koskaan ollut mikään kovinkaan ahkera opiskelija ja silti pärjännyt aina hyvin tai kohtalaisen hyvin, mitä kokeisiin tulee. Lukemiseen keskittyminen (siis koulukirjojen, hömppä kyllä vangitsee) on aina ollut hankalahkoa, mutta kiitos hyvän muistini sitä ei kovinkaan usein ole huomannut. Tällä kertaa luulin kyllä olevani totaalisessa pulassa.

Äitiysvapaalla oleva äitipää meinasi olla niin täynnä lapsen ruokailu- ja vaipanvaihtorutiineja, ettei sinne tahtonut mahtua MITÄÄN muuta. Ja englanninkielinen teksti olisikin ihan yhtä hyvin voinut olla hepreaa. Työllä ja tuskalla sain kuitenkin kahlattua aineistot läpi ja jäihän sinne päähänkin jotain (ainakin luulen niin)! Suurkiitos naapurilleni, taas kerran, neidin viihdyttämisestä!

Nyt sitten vain jännitetään tuloksia.

Se pannukakku:

pääsykoe itsessään ei pannukakuksi mennyt, vaan kotona onnistuneen suorituksen jälkeen päätin tehdä sellaisen! (Pienenä lisäselvityksenä: se ei todellakaan ole minulle tyypillistä toimintaa)

Ja koska siitä tuli niin suunnattoman hyvää (vahingossako?) niin päätin jakaa teille myös sen yksinkertaisen ohjeen. Siis ihan siltä varalta, että joukossa on muitakin ”ei niin pullan tuoksuisia” äitejä:

 4dl venhäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

7dl maitoa

2 kananmunaa

100g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää maito, munat ja sulatettu voi. Sekoita hyvin, anna seisoa 15 minuuttia, kaada pellille ja paista 225 asteessa 30 minuutia. Sitten sanot: Voilá, pannari on valmis!

Illan kruunasi vielä pannarin päälle katsottu ensimmäinen kokonainen elokuva sitten neidin syntymän: Juoppohullun Päiväkirja. Nauroin kovasti, mutta olihan se sekava! Tai sitten katsojan taidot ovat päässeet pahasti ruostumaan 😉

 

 

Pois alta risut ja männytkävyt!

Ja koirat, piiloutukaa vielä kun voitte, täältä tulee neiti S!

Ainakin yritys on kovaa!

Konttausasennossa huojuminen on nyt todella IN. Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen aktiviteetti (luojan kiitos sylissä hyppiminen oli nopeasti ohi menevä juttu). Peruuttamalla pääsee jo kivasti vähän kaikkialle ja kääntyminen kiinnostavaan suuntaan tapahtuu silmän räpäyksessä.

Olisikohan aika alkaa katsastamaan kotia lapsiturvalliseksi, kun televisiotason lasikaapitkin jo aukeaa aika näppärästi?

 

Onnellisen tietämättömät?

 

(Joo joo, ne pääsykokeet!)