Mitä syötäisiin?

Iltapalainspiraatio, sitä etsitään joka ilta, onhan iltapala nyt ehkä päivän aterioista nautinnollisin, vai mitä olet mieltä?

Yleensä lautaselle päätyy voileivät erinäisillä vaihtuvilla täytteillä, mutta toisinaan se inspiraatio iskee ja tuo nenän eteen jotain ihan muuta, niin kuin tänään. 

 
banaani-päärynäpaistos

1 banaani

1 päärynä

n. 1 rkl juoksevaa margariinia

1 dl ruishiutaleita

2 tl kanelia

(siirappia)

Uuniin 200 asteeseen 15-20 minuuttia hieman jäähdytystä ja eikun maustamattoman jogurtin sekaan.

 

Helppo ja nopea iltapalaherkku on valmis! Ja sopisi muuten aamiaisellekin (tai ihan vaan makean nälkään) 😉

 

E

Vihreä välipalavinkki!

Toisinaan käy niin, että jääkaapissa ei kerta kaikkiaan ole mitään. Ei juustoa, ei kinkkua ja paahtoleipää on saatava!

Niinpä leivän päälle päätyi läjä kurkkua ja avokadoa, sekä yrttisuolaa ja mä vannon: miljoona kertaa parempaa kuin juustoleipä! Nam!

Ja hei, eikös tää ole niinkuin terveellistäkin? 

 

enjoy,

E

 

Arkiruokaa – arjenhallintaa part 2 (JAA RESEPTISI!)

Olen viime viikkoina kuluttanut paljon aikaa pohtiessani arkea ja siitä selviytymiskeinoja. Yhtenä hätähuutona, voidaan nähdä perheessämme käyttöön otettu arkikalenteri, josta on ollut apua, mutta yksin sillä ei vielä ihmeitä tehdä.

Olemme ryhtyneet suunnitelemaan arkipäivien ruokalistat valmiiksi hyvissä ajoin, neiti S nimittäin hyppii seinille tai hukuttaa itsensä maitoon, jos ruoka ei ole tarjolla nopeasti kotiin tultaessa valmis.

Pääsääntöinä ruokavalinnoissa ovat toimineet seuraavat asiat:

– voidaan valmistaa ennakkoon edellisenä iltana tai

– valmistuu 20 minuutissa

– riittää kahdeksi päiväksi

– uppoaa pikku nirsoilijammelle (tai voi edes haaveilla sen uppoavan)

Ruokalistallamme toistuvat vaihtelevalla tiheydellä makaroonilaatikko, kiusaukset, pestopasta erillaisilla lisukkeilla, kanakastikkeet vaihtelevilla lisukkeilla, jauhelihakastike ja spaghetti, keitot ja vaihtelevat lisäkesalaatit.

Viikonloppuisin ruuanlaittoon panostetaan ajalla, ja silloin valmistettavana onkin kaksi päivän pääruokaa. Lounaspöytäämme päätyy hyvin usein erilaisia sosekeittoja, joko pakasteina tai sitten itse tehtynä. Pakastekeitot ”tuunataan” usein lisäämällä sekaan esimerkiksi porkkanaa tai perunaa ja soseuttamalla koko setti kertaalleen uudestaan. Näin se on myös tuhdimpaa ja neidille helpompaa syötävää! Pääruokamme koostuu usein riistalihasta/kalasta, juureksista ja salaatista ja on lähes aina usean tunnin prosessi saada se pöytään. Kokkaava Isi on lahja arkeen väsähtäneelle Äidille <3

Vaikka pyrimme pitämään monipuolisuutta yllä ja välttämään turhan tiehää toistoa alkaa valikoimamme olemaan jo melko monta kertaa läpi käyty. Siispä turvaudunkin teihin!

 

Kerro minulle parhaimmat arkiruoka reseptisi tämän postauksen kommenttiosiossa niin minä lisäilen niitä ruokalistallemme.  Reseptien on läpäistävä yllä mainittu ehtolista 😉 Parhaimmista (ja nopeimmista) kokoan oman postauksensa kokeilun jälkeen! 

 

M,

joka odottaa jo vesikielellä vaihtelua lautasen sisältöön 😉

 

PS. Kokkina toimii sitten tuo köökin vallanut Mies, sillä minulla ei ole juurikaan enää asiaa sinne. Sanoinko jo: en valita! <3

Päivän tärkein ateria – they say

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuinka monesti olet kuullut tämän?

Itse olen kuullut sen lukemattomia kertoja ja silti olen saavuttanut lähes kolmenkymmenen vuoden iän lähes koskaan syömättä tätä ateriaa. Itse asiassa jossakin vaiheissa elämääni sen vastustaminen on saavuttanut jopa naurettavuuden korkeimman asteen: olen pahimmissa teiniangsteissa heitellyt äitini minulle aamulla mukaan tekemät voileivät naapurin katolle. Kyllä, joka aamu. Niin kauan kunnes yksi eväspusseista jäi ränniin roikkumaan ja perästä tullut äitini näki sen. Kyllä mua hävetti, mutta aamupalaa se ei saanut minua syömään.

lauantaiaamun aamisella smoothien avecina toimi jogurtti mustikoilla ja hunajalla

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että aamiainen taitaa sittenkin olla melko tärkeä juttu. (Ei varmasti tule monellekaan uutisena.) Kroonisesta väsymyksestä, istumatyöstä ja huonosta ruokarytmistä uupuneena, olen päätynyt etsimään ratkaisuja jatkuva nuhjaisuuden karkottamiseksi. Ja aamiaisen lisääminen aterialistalle on ollut yksi tavotteistani.

Viikonloppu aamut sujuvat helposti, koska aikaa on käytettävissä enemmän, mutta haastavaksi koinkin arkiaamut, jolloin unta on saatava niin pitkälle kuin mahdollista. Jos yöunet ovat olleet hyvät silloin kun unimäärä on ollut kuusi tuntia tuntuu se ylimääräiset 10 minuuttia sängyssä huomattavasti tärkeämmältä kuin aamiainen, jota ei koskaan ole syönyt.

Tällä viikolla löysin ratkaisun: smoothiet. Olen kuorinut ja paloitellut ne blenderin kannuun illalla valmiiksi ja lisännyt vain nesteet aamulla. Pari minuuttia ja meikkituokiolle mukaan otettava aamiainen on valmis. (Tämäkään ei varmasti tule useimmille yllätyksenä) Henkilökohtaisesti olen rakastunut vihersmoohtieihin ja ehdoton lempikomboni tällä hetkellä on omena, hunajameloni, babypinatti, lime, inkivääri ja omenamehu. Jokaikisen aamun olen tällä viikolla aloittanut 3 desillä smoothieta sen perinteisen jättikahvin sijaan. Kyllä äiti olisi nyt ylpeä (ja onkin, koska kerroin sille)!

Mites sitten tuo jaksaminen? Paljon paremmin. Olen aina ollut töissä tehokkaimmillani aamusta ja aamupäivästä, mutta ravittuna olen ollut pirteä! Ja oloni on ollut reipas flunssasta ja sen jälkimainingeista huolimatta. Nyt ymmärränkin paremmin. Univajeeseen ja elämäntahtiin en juurikaan voi vaikuttaa, mutta auttaa itseäni jaksamaan niiden pyörityksessä paremmin.

Sen liikunnan lisäämisen (josta noin kuukausi sitten kirjoitin tässä) lisäksi olenkin päättänyt laittaa ateriarytmini kuntoon, jos jo aamiainen saa tällaisen aikaiseksi niin mitä tapahtuu jos siirtyy kahden aterian (yes, I know, tuputan kyllä lapselleni ruokaa, mutta en itse ole kolmessakymmennessä vuodessa oppinut syömään) tahdista viiden aterian rytmiin?

 

oppia ikä kaikki,

M

 

Move your blimey ass!

Kesän laiskan miehen lomailut ja skumpat ovat tehneet tehtävänsä, ja kun tänä aamuna pukeuduin änkeydyin mustiin pillifarkkuihini, jouduin huomaamaan, että kyykistyminen ei olisi suotavaa päivän aikana. Ellei sitten halua kulkea revenneissä pillifarkuissa (trendi siitäkin saatettaisiin saada aikaiseksi?).

kuvakulma, parempi kuin photoshop

 

Keväällä se oli remontti- ja työkiireet, alku kesästä nyrjähtänyt nilkka, loppukesästä helteet ja nyt niiiiin kurjan rankalta tuntuva arki. Ja sitten se iski: no more excuses.

 

To do before thirty: RYHDISTÄYDY!

 

Nyt on tullut se hetki, kun olen päättänyt palata lenkkipoluille ja pelastaa pikkuhiljaa rapistuvan kroppani lysähtämiseltä. Ei niistä makkaroista ja pullahtaneista pakaroista niinkään, mutta jatkuva pää- ja selkäkipu alkaa viiltämään hermoja. Lenkkeilyn rinnalle kaipaisin kuitenkin lisäksi vielä jotain muuta. 

Ja sitten kaipaisinkin apuja:

Nyt kaikki tassut ylös ja vinkkaamaan ja linkkaamaan hyviä, helppoja ja motivoivia kotitreenejä!

(Muistinko mainita, että koska kiire, ei mitään puolen päivän hommia, vaan sellaisia ”hiljaa hyvä tulee” -juttuja lisättynä pikku rutistuksilla!)

 

päättäväisin terveisin

M

 

Jos on kerta kypärä, niin pitää olla myös

POLKUPYÖRÄ!

Perjantaina kävin ostamassa neiti S:lle pyöräilykypärän, ihan vain harjoitteluun ja käytettäväksi muovisella kolmipyöräisellä pärrämiseen. Siinähän kävi sitten niin, että pyöräiy olikin niin pop, että (ilman peltoreita) ei äidillä riittänyt hermo muovipyörän työntelyyn. Pitää muuten aivan järkyttävää meteliä hiekalla. Ja asfaltilla. Ja ihan missä vain.

Pohdiskelimme potkupyörää, sillä oikea pyörä tuntui vielä aivan utopialta. Kuka nyt ostaisi 1,5-vuotiaalle polkupyörän? Potkupyörässä oli vain yksi mutta: vauhti. Sitä ei nimittäin meidän neidiltä puutu, vaikka menopelinä on vain jalat. Karkuun juokseminen on nyt todella in, joten vain ajatuskin pikkuneidistä potkimassa minua karkuun pyörällä sai minut tekemään päätöksen: EI. Ensin vähän järkeä.

Jatkoin netisä surffailua: entäpä ihan kunnon kolmipyörä? Se olisi varmasti oikea juttu nyt. Hintoja selailtuani ja todettuani, että ne ovat aivan yhtä kalliita kuin oikeatkin pyörät jäin vielä miettimään ja jatkoin selvittelyä. Soitin jopa ystävälleni, joka on yhden pojanviikarin opettanut jo pyöräilemään. Pojan, joka neiti S:n lailla oppi reilusti alle vuoden iköisenä kävelemään. Ja juoksemaan. Olimme molemmat kallistumassa oikeaan pyörään.

Edelleen kysyin itseltäni samaa kysymystä: kuka ostaa 1,5-vuotiaalle oikean pyörän?!

Noh, näköjään ainakin me!

Intersportin valikoimassa olevista Nopsa -pyöristä kolmipyöräisessä ei jalat yltäneet polkimille ja myyjäkin totesi ääneen asian, jota itsekin olin ajatellut: se olisi taas yhden kesän juttu.

12 -tuumaisessa Nopsan Picnic mallissa neidin jalat yltävät polkimille (vaikka eihän hän mitään vielä polje, vaan vapaamatkustaa jalat polkimilla), tangolla saa työnnettyä (kunhan ohjaus varmistuu vähän) ja tämä menopeli on varmasti sopiva vielä seuraavanakin kesänä!

 

Harjoitukset ovat jo kovassa vauhdissa ja neiti S rakastaa pyöräänsä. Hän oppi heti pitämään kiinni ja sanomaan ”ojaan” kun ohjaus alkoi herpaantumaan. Olen ällikällä lyöty. Uskon, että teimme oikean valinnan.

 

Jään mielenkiinnolla odottamaan miten taidot kehittyvät kesän aikana!

 

mukavaa alkanutta viikkoa!

M, joka uppoutuu sohvan uumeniin ja aikoo nauttia tekemättömyydestä loppu illan

 

PS. Kypärä on muuten SpeCtran, ja on aivan loistava käytössä. Takana oleva kiristys toimii hienosti, kun kypärä on päässä, eikä se jää ”tyhjänä” heilumaan! Käyttöikä 1-3 vuotta.

Mun sydämellä on kypärä vm. 2014

Muistatteko tämän: http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/mun-sydamella-kypara.

Silloin neiti oppi juuri kiipeämään ja tuli jatkuvalla syötöllä alas mistä milloin. Jatkuva kolina sai äidin sydämmen nyrjähtämään ja hän käveli Prismaan ostamaan sumopainijan hatun lapsensa päähän.

Näin jälkeen päin voin kertoa, että ”kypärää” käytettii pari päivää. Meno ei suinkaan rauhoittunut, mutta kaikki osapuolet tottuivat uuteen vaiheeseen. Tippumisia ja kohluja on tullut ja tulee varmasti vielä tulemaan, tuolla menolla ja meinigillä!

Eilen kuitenkin harpoin taas kauppaan ja ostin kypärän. Tällä kertaa kuitenkin ihan oikean pyöräilykypärän! Ajelu kolmipyöräisellä (työnnettynä) on suurta viihdettä, joten on tullut aika totutella pyöräilykypärään. Neiti S on uudesta kypärästään niin ylpeä, että enemmän taitaa olla niin, että totuttelua tarvitaan vain siihen, että sen suostuu ottamaan poiskin!

ylpeä uuden kypärän omistaja <3

 

Kuulin muuten lastentarvkeliikkeen myyjältä, että potkupyöriä on ostettu jo 1,5-vuotialle, osaatko sanoa siitä mitään? Voisiko se olla jo ajankohtainen tälläiselle pienelle vilkerille?

 

aurinkoista viikonlopun jatkoa

M

Jos metsään haluat mennä nyt

Melkoisen ihana viikonloppu takana!

Perjantai-iltana katseltiin pitkästä aikaa elokuvaa, poikkeuksellisesti jopa ihan kokonaan, ja herkuteltiin pizzalla. Lauantainaamuinen vauvauintikerta oli poikkeuksellisen hauska; neiti S käveli ensimmäistä kertaa itse veteen ja voi mikä riemu siitä ratkesi! Hyväntuulisuus ja naureskelu jatkui koko uinnin. Lauantai-iltana Äiti sen sijaan vietti ihanan tyttöjenillan kahden hyvän ystävän kanssa; superhyvää ruokaa, juomaa ja aivan parasta seuraa! Kiitos ihanat <3

Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin Porkkalanniemeen, ensimmäistä kertaa neidin kanssa, viettämään retkeilypäivää. Saimme naapureilta koekäytöön Topclimber -kantorinkan, teimme eväät, pakkasimme tavarat ja lähdimme luontoon! 

Isin kyydissä <3

Aamupäivällä lähtiessämme pakkasta oli muutama aste, koinkin taas kaikki mahdolliset lapsen pukemishaasteet ennen lähtöämme: Mikä haalari? Kuinka monta kerrosta sisävaatteita? Laitetaan villa- vai fleecekerrasto? Päädyin pukemaan neidille yhden kerran sisävaatteita, Reiman fleecehaalarin ja kevyen toppahaalarin. Jalassa villasukat ja syyskengät, päässä ä-pakkauksen mukana tullut Reiman pipo. Vaatetus osoittautui juuri oikeaksi sillä iltapäivän puolella oli jo niin lämmin, että fleecehaalarin sai jättää välistä pois.

Porkkalanniemen reititetyistä paikoista Nedergård osoittautui aivan upeaksi paikaksi! Siellä emme ennen olletkaan käyneet. Lähimmältä parkkipaikalta matkaa oli 850m jos haluaa päästä helpomalla, me kävelimme kauempaa jolloin matkaa tuli kokonaisuudessaan 2,5km. Rannasta löytyi niin keittokatos kuin nuotiopaikka sekä ennen kaikkea upeat maisemat! Löysipä isäntä melkoisen monta hyvännäköistä kalapaikkaakin. Suosittelen ehdottomasti jos luonnossa liikkuminen kiinnostaa!

Äidille evästä

Ruisleipää hätänälkään

Uusia makuja 😉

Maailman vahvin nalle? 

Kokonaisuudessaan viihdyimme kuusi tuntia matkassa, kaksi evästaukoa ja 7km kävelyä. Varsin sopivasti näin ensimmäiselle kerralle, vaikkakin ainakin äiti alkoi haaveilemaan jo Lapin maisemista tai vaikka Kuusamosta!

Astetta väsyneempi kotimatkainen

Äitikin nukahti autoon.

Sanoinko jo: ihana viikonloppu! Mielialakin on kohonnut huimasti sitten viime viikon!

 

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Mehumaijana

Viinimarjamehu ja raparperi-mansikkamehu, niistä on minun kaksi päivääni tehty. 

Marjojen keräily puuhat on jatkunut vähän vähemmän modernisti ja elisen päivän viettimme mummolassani poimien viinimarjoja. Kotiipaluun jälkeen marjoja on mehustettu non-stop. On muuten ollut ihan tosi kiva ilma kyseiseen puuhaan, sisälämpötilaonkin noussut sopivaan 29 asteeseen helteen ja höyryn siivittämänä. Jos siis mahdollista, suosittelen lämpimästi hoitamaan mehustuspuuhat viileällä ilmalla.

Mehustus puuha oli minulle entuudestaan tuttua vain sivustaseuraajana, vaikka kotitekoisia mehuja olenkin fanittanut aina. Enää ei 90-vuotias Mummini seiso mehumaijan edessä, joten päätin, että homma on opeteltava ihan itse. Äitiys, se saa tekemään ihmeellisiä asioita. Ajatus nimittäin lähti siitä pienestä murheesta, että neiti ei Isomumminsa mehuja koskaan pääse maistamaan, ne vasta oli jotain! Pääseepä nyt ainakin joku päivä maistamaan sitten äidin tekemää mehua, vaikka samoissa sfääreissä ei maun puolesta liikutakaan. Äidin mehut kun on lähes sokeroimattomia.

Viinimarjojen mukana toin kotiin mummolasta lainaan mehumaijan, kooltaan viisi litraa, materiaalina terästä niin toimii meidän induktioliedelläkin.

 

Mehuja tein kolmenlaisia: mustaviinimarjamehua, sekamehua mustista- ja punaisista viinimarjoista, sekä raparperi-mansikkamehua. Tavallisen sokerin sijasta käytin kaikissa hedelmäsokeria ja paljon vähemmän kuin löytämissäni ohjeissa oli käytetty. Kokonaisuudessaan sitä kului yksi 500 gramman paketti ja mehua valmistui 11 litraa.

 

Mehun pullotin muovipulloihin ja pakastin ne. Neliskanttiset pullot oli helppo asetella arkkupakastimeen pystyyn. 

 

Oli muuten tunnelma katossa eilen illalla kymmenen jälkeen keittiössä hääräilessä, ukkosen pauhatessa ulkona ja lasillista tämän kesän ehdotonta suosikkivalkkaria, Torresin Viña Esmeraldaa, siemaillen! Hei, mulla oli oikeasti kivaa, mitä en etukäteen olisi ikinä uskonut!

 

Ainiin, mehuista tuli loistavia ja aion varmasti tehdä saman uudestaan ensi vuonna. (Toivottavasti vähän matalammassa lämpötilassa tosin.)

 

PS. Huomenna mammakavereita ja äitien vapaailta Flowssa, mitä ihmettä mä laitan päälle?!

 

Moderni keräilijä

Kunnon keräilijän lailla talveen varautuminen on aloitettu myös meidän huushollissa. Modernisti varastot tosin tankattiin torilta laatikoissa ja lähes siivottuina, siispä metsässä pyllistely jää väliin (tänänkin) vuonna, ainakin marjojen osalta.

Mansikoita kulki kotiin kymmenen kilon verran ja mustikoita viisi. Bonuksena ystävämme toivat vielä illanviettotuliaisina yhden viiden kilon laatikon mansikoita lisää. Oli muuten mielettömän hyvä tuliais idea!

Luulisi niillä pärjäävän? 

 

 

 äidin pieni apuri

 

Ihan pieni epätoivo mansikkamäärän kanssa meinasi iskeä, mutta ritarillisin elkein mies ja neidin kummisetä tarttuivat veitseen ja alkoi hommiin. Nyt pakkasessa on pilkottuna ja pussitettuna 20kg marjaa!

Suurkiitos ahkerille mansikan putsaajille, hienoa työtä pojat! Ensi vuonna uudestaan? 😉

 

PS. ISÄKUUKAUSI, SE ON TÄÄLLÄ NYT! JES!